navi



27. helmikuuta 2014

Neiti Kevät saapui kaupunkiin




ristiriitaisuutta:
missä vaiheessa maailman sisäinen kello seisahtui ja
käynnistyttyään uudelleen
sekosi ja alkoi vieriä
eteenpäin taaksepäin eteenpäin liian nopeasti hitaasti, liian
missä vaiheessa helmikuusta tuli huhti - kuka repi kuukauden kalenterista
minä
(en ainakaan)

haluaisin

pakata elämäni matkalaukkuun, syleillä asemalaiturilla Neiti Kevättä
joka saapui kaupunkiin liian varhaisella junalla
aikaistuttaa omaa lähtöäni, samaan aikaan lykätä jäähyväisiä kuukausilla
tietää kaiken ja vähän enemmänkin, menneisyyden nykyhetken tulevaisuuden
tuntea ajatukseni ja tietää mitä haluan

siihen asti riittäisi, jos joku voisi
pysäyttää ajan

~*~*~

En ole runoillut tai ylipäätään kirjoittanut mitään kaunokirjallista tekstiä sitten marraskuun, joten patouma sisälläni kasvoi liian suureksi ja oli pakko raapustaa nämä tämänhetkiset fiilikset epämääräisen runo-oksennuksen muotoon. Kuten nähdä voi, tunnelmat ovat sekavat ja vaikeasti kuvailtavissa: yhteishaku alkaa ensi viikolla ja minä seison selkä seinää vasten, kantapäät jyrkänteen reunan ylitse tietämättä mitä teen. Tällä hetkellä ahdistus on suuri, sillä tuntuu siltä, että mikä tahansa seuraava askeleeni tulee olemaan, on lopputulos aina sama: putoaminen reunan yli jonnekin tyhjyyteen.

Ps. Sain viimein aikaiseksi vaihdettua bannerin enemmän omaa silmääni miellyttävään versioon - mitä te pidätte?

25. helmikuuta 2014

Mukikakku - sopiva herkku pieneen makeannälkään

Aiemmin tänään päivällä iski armoton makeannälkä, mutta koluttuani kaapit lävitse tulin siihen tulokseen, ettei meillä ollut mitään valmista herkkua. Pitkien välimatkojen ja huonon sään vuoksi en ollut kovinkaan inspiroitunut kauppaan lähdöstä, joten ainoaksi vaihtoehdokseni jäi tehdä jotain itse. Koska olen tunnetusti halutessani hyvin laiska, en jaksanut tehdä mitään isotöistä, vaan turvauduin netistä löytämäni Mukikakku-ohjeen kokeiluun ja voin sanoa, etten kadu hetkeäkään!




Mukikakun tekoon ei paljoa vaadita ja sen tekeminen on hyvin helppoa ja nopeaa. Ensin sekoitetaan mukissa kuivat aineet (½ dl vehnäjauhoja, ½ dl sokeria, 2 rkl kaakaota sekä ½ tl leivinjauhetta & ½ tl vaniljasokeria), sitten lisätään yksi kananmuna ja ½ dl öljyä (tai sulaa voita/margariinia) ja sekoitetaan hyvin. Voin myöntää, että tässä vaiheessa olin hyvin skeptinen lopputuloksen suhteen, sillä epämääräinen mössö mukini pohjalla ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta, mutta muutama minuutti mikrossa sai ihmeitä aikaan.

Itse koristelin herkkuni nonparelleilla ennen nauttimista, mutta se ei missään nimessä ole välttämätöntä. Valmis leipomus vei kyllä kielen mennessään (lähes kirjaimellisesti, sillä oli pakko päästä maistamaan heti, kun otin mukin pois mikrosta, joten voitte varmaan arvata lopputuloksen...) ja oli oivallinen piristys tappavan tylsän historian kirjan kanssa vietettyyn päivään. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, suosittelen kokeilemaan. : )

Onko joku muu kokeillut mukikakkua - mitä tykkäsitte? Ja hei, jos tiedätte jotain vastaavia yksinkertaisia ja nopeita herkkuja makeannälän yllättämän, "ahkeran" lukulomalaisen tehtäväksi, niin jakakaahan ihmeessä vinkkejä!

18. helmikuuta 2014

Vinkkejä lukulomalle



Eilen sitten alkoi armoton asioiden kertaus, mutta välillä oli pakko käydä tuulettamassa päätä ulkosalla ja napsia muutamia valokuvia. Jep, keskittymishäiriöinen on aina ahkera opiskelija tunnista toiseen - not.

Näin lukuloman alkamisen kunniaksi ajattelin kasailla muutaman vinkkini kaikille lukulomaa viettäville; kertokaahan mitä tykkäätte ja löytyykö omalta vinkkilistaltanne samoja juttuja.

TAVOITTEET
- Aseta itsellesi tavoite, joka on tarpeeksi korkea sekä mieluisa palkinto, jonka saat tavoitteiden täytyttyä. Jos suuntaat lukulomalle ajatellen, että "kaikki ok, jos nyt läpi pääsen" tulet tuskin tekemään niin paljon töitä kuin silloin, jos ajatuksissa siintää näky M:n keskiarvosta tai unelmien opiskelupaikasta.

LUKUSUUNNITELMA
- Yksinkertaisesti ja lyhyesti: Tee se.
- Älä kuitenkaan tee päivittäistä minuuttiaikataulua, vaan etene mieluummin löysemmillä päivä- tai viikkotavoitteilla: tällöin et ole pulassa, jos jollekin päivälle sattuu pakollista menoa, etkä ehdi lukea niin paljon kuin olit suunnitellut
- Käytä apuna kirjojen sisällysluetteloita: on paljon järkevämpää suunnitella lukemisensa aihekokonaisuuksien kuin pelkästään sivumäärien perusteella

LUKUPROSESSI
- Käytä hyväksi sisällysluetteloja ymmärtääksesi kokonaisuudet: ei ole mitään hyötyä tankata yksityiskohtia yksityiskohtien jälkeen, jos et muista mihin suurempaan kokonaisuuteen ne liittyvät
- Ota huomioon, millä tavalla itse opit parhaiten ja millä tavalla oppiminen on itsellesi mielekkäintä: ei kannata tuhrata voimavaroja ja aikaa lukemalla eteenpäin "hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala...", jos et luettuasi muista mikä se hauki oikein on
- Lukemisen ei ole pakko olla tylsää paikallaan istumista: kutsu kaverit kylään tai menkää porukalla kirjastoon lukemaan, katso aiheeseen liittyviä dokumentteja yms., nauhoita puhelimelle oppikirjan sisältöä ääneen luettuna (voit kuunnella sitä vaikka bussimatkoilla ja lenkillä!), liitä askartelu mukaan kokonaisuuksien hahmottamiseen... Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

YLEISIÄ VINKKEJÄ
- Pidä huolta itsestäsi: syö, nuku ja liiku tarpeeksi, älä stressaa liikoja
- Pyri säilyttämään unirytmisi sellaisena kuin se on koulua käydessäsi: näin toimiessasi et ole pulassa kirjoituksia edeltävänä iltana, kun olet tottunut menemään nukkumaan aamukuudelta
- Lukulomalla on sallittua tehdä muutakin kuin lukea pelkkiä koulukirjoja: vietä aikaa kaverien kanssa ja älä unohda harrastuksiasi tai muita sinulle tärkeitä asioita näiden seuraavien viikkojen aikana!

Tsemppiä lukemiseen kohtalontoverit!

14. helmikuuta 2014

Juhlahumua

Pitbull ft. Ke$ha - Timber


Eilinen. Ehkä paras päivä ikinä. Hassuja asuja, heittäytymistä, hymyjä ja nauruja. Päätöntä kiljumista ja tuntemattomille vilkuttelua. Palelevia varpaita ja poispyyhkiytyvää kasvomaalia. Eikä unohdeta kovia karkkeja. (Enkä minä ollut tällä kertaa se, jota ne osuivat päähän, hah.)

Aamulla päivä alkoi totuttuun tapaan koululla abigaalan merkeissä; oli musiikkia, kilpailuja, palkintoja ja kaikkea mielenkiintoista. Gaala huipentui abivideoon, jonka te voitte halutessanne katsella täältä, sekä opevideoon, joka puolestaan löytyy täältä. Iltapäivällä sitten kiljuttiin, naurettiin, vilkuteltiin ja viskottiin karkkeja rekan kyydissä sekä onnistuttiin ainakin hetkeksi unohtamaan palelevat varpaat. Ihme ja kumma sää oli tällä kertaa meidän puolellamme, sillä aikaisempiin vuosiin verrattuna ei ollut kamalan kylmä, eikä räntääkään tihkuttanut kuin kymmenisen minuutin verran silloin, kun odotettiin Raatin kentällä rekkakierroksen alkua (ja kierroshan alkoi sitten tyylikkäästi myöhässä, kun yhdessä jonon etupäässä olleessa rekassa ilmeni tekninen vika).

Illalla oli mahdollisuus vielä tavata opettajakuntaa kahvilassa, jonka jälkeen meno sitten jatkui jatkoilla hyvällä mahtavalla porukalla; tanssittiin aamun pikkutunneille saakka ja pidettiin hauskaa sydämemme kyllyydestä – kerranhan sitä saa penkkareitaan viettää! Muutama tunti tuli käytyä välillä uinailemassa, mutta väsynein silmin suuntasin wanhoja kuvailemaan ja pukuloistoa ihastelemaan.

Eilinen oli täynnä toimintaa, eikä jättänyt aikaa aloilleen asettumiseen ja pohdiskeluun, mutta tänään oli pakko istua hetkeksi alas ja miettiä, mitkä ovat tunnelmat nyt. Tätä tunnetta on vaikea kuvailla kenellekään sellaiselle, joka ei ole penkkareitaan vielä viettänyt, sillä vain ne kokenut voi ymmärtää, miten tyhjä olo nyt on. Haikea, epäuskoinen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että se kaikki on nyt takanapäin, sillä vastahan me aloitettiin lukiossa, eksyttiin uudessa koulussa, tutustuttiin toisiimme ja ystävystyttiin maailman ihanimpien ihmisten kanssa. Miten nämä vuodet ovat voineet vilahtaa näin nopeasti?


Hihih! <3

Te kaikki tavalla tai toisella penkkareihin tai wanhoihin osallistuneet: miten viikkonne ja h-hetkenne sujui? Jos joltakulta löytyy vaikka postausta aiheesta, niin jätäthän linkkiä tämän postauksen kommentteihin, olisi kivaa päästä vilkuilemaan! Ja hyvää ystävänpäivää kaikille!

7. helmikuuta 2014

Viisi tuntia ja viisikymmentäkahdeksan minuuttia


Miten nuo tunnit ja minuutit saattoivat yhtä aikaa olla elämäni pisimmät ja lyhyimmät? Sama filminauha naksahtaa ajatuksissani takaisin alkuun ja lähtee pyörimään viidettä kertaa alusta; näin minun olisi pitänyt tehdä, jättää tuo tekemättä, hoen vain mielessäni, vaikka tiedän, että se on turhaa.

Jossittelu siis.

Jos olisin tiennyt, että aikani loppuisi totaalisesti kesken, olisin ehdottomasti tehnyt tuona aikana lukemattomia asioita toisin. Jos olisin tiennyt, että tämä päivä olisi vain uusi sivu minun "top10 koe-epäonnistumiset" -kirjassani, olisin voinut nukkua koko päivän ylitse. Jos olisin sittenkin tehnyt jonkun toisen tehtävän. Jos olisin sittenkin aloittanut siitä haastavimmasta. Jos olisin purrut huultani ja pakottanut itseni kirjoittamaan vastaukset alusta loppuun saakka ennen seuraavan aloittamista, jos...

Ei auta. Harhailevat ajatukset ja keskittymisongelma. Aika loppui. Viimeinen vastaus kirjoitettuna paniikissa aiheen ohitse. Näillä näkymin hei hei, laudatur - minä palaan hakemaan sinut kotiin vielä jonain päivänä.

3. helmikuuta 2014

Maanantai täynnä positiivisuutta




Hassua, miten maanantaitkin muuttuvat positiivisiksi heti, kun koululla ei tarvitse viittä kertaa viikossa rampata. Mahtava tunne jäädä aamulla vielä sänkyyn loikoilemaan, kun veli joutuu lähtemään kouluun - onhan tässä nyt puolitoista vuotta kuultukin irvailua siitä, miten mun pitää herätä lähes kaksi tuntia aikaisemmin ja matkata tunti autossa. Kahdeksankymmenen kilometrin koulumatka suuntaansa ei todellakaan ollut mitään herkkua, eikä sellaista summaa löydy, että joku saisi minut jatkamaan sitä enää tämän kevään jälkeen. Aamupäivä kului siis asuntoilmoituksia tutkiskellessa, ennen kuin oli pakko lähteä Ouluun mutkin hakemaan muutamat prelit ja piipahtamaan kirjastossa.

Kirjastosta mukaan tarttuivat nuo kuvissa olevat nuotit ja kirjat: kahdeksat nuotit Wicked-musikaalin, kahdeksat nuotit muiden musikaalien kappaleisiin, Curleyn Aikavartio-trilogian päätösosa sekä Kaaberbølin Näkijä-sarjan kolmas osa. Nuo kirjat jäävät somistamaan omaa kirjahyllyäni, sillä löysin ne kaupungin kirjaston kirjapoistomyynnistä pilkkahintaan: molemmat kirjat ovat todella siistissä kunnossa ja maksoivat yhteensä kaksi euroa! Ei minusta lainkaan huonosti, kun sain vielä täydennettyä kahta keräämääni kirjasarjaakin.

Äidinkielen preli meni niin kuin ounastelinkin, kaikista tekstitaidoista neljä pistettä. Jos olisin oikeasti tehnyt hommiakin, olisi piste tai pari voinut tulla enemmänkin. Pitkän matematiikan prelistä lukematta M ja pisteitä haalittuna yhteensä 41, eli tulos oli sen mukainen, mitä kokeesta lähtiessäni odotinkin. Armottomalla kertauksella ja periksiantamattomuudella mahdollisuudet myös arvosanaa parempaankin, sillä lähdin prelistä puolitoista tuntia ennen koeajan päättymistä laskettuani seitsemän tehtävää ja päätettyäni, että tämä riittää minulle. Tästä on hyvä suunnata kohti lukulomaa äidinkielen ja matematiikan kanssa.