navi



7. helmikuuta 2014

Viisi tuntia ja viisikymmentäkahdeksan minuuttia


Miten nuo tunnit ja minuutit saattoivat yhtä aikaa olla elämäni pisimmät ja lyhyimmät? Sama filminauha naksahtaa ajatuksissani takaisin alkuun ja lähtee pyörimään viidettä kertaa alusta; näin minun olisi pitänyt tehdä, jättää tuo tekemättä, hoen vain mielessäni, vaikka tiedän, että se on turhaa.

Jossittelu siis.

Jos olisin tiennyt, että aikani loppuisi totaalisesti kesken, olisin ehdottomasti tehnyt tuona aikana lukemattomia asioita toisin. Jos olisin tiennyt, että tämä päivä olisi vain uusi sivu minun "top10 koe-epäonnistumiset" -kirjassani, olisin voinut nukkua koko päivän ylitse. Jos olisin sittenkin tehnyt jonkun toisen tehtävän. Jos olisin sittenkin aloittanut siitä haastavimmasta. Jos olisin purrut huultani ja pakottanut itseni kirjoittamaan vastaukset alusta loppuun saakka ennen seuraavan aloittamista, jos...

Ei auta. Harhailevat ajatukset ja keskittymisongelma. Aika loppui. Viimeinen vastaus kirjoitettuna paniikissa aiheen ohitse. Näillä näkymin hei hei, laudatur - minä palaan hakemaan sinut kotiin vielä jonain päivänä.

4 kommenttia

  1. oiii ihana blogi! ulkoasukin on söpö, liityn lukijaksi :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana ulkoasu, tykkään tästä blogista paljon! Sait uuden lukijan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että blogi miellyttää silmää noin ulkoasultaan ja muutoinkin. Tervetuloa lukemaan :)

      Poista

Mikäli kommentoit yli vuorokauden vanhaan tekstiin, älä pelästy, kun kommenttisi ei tulekaan heti näkyviin saatuasi "kommentti lähetetty" -viestin: se ei ole kadonnut tyhjyyteen, vaan odottaa hyväksymistäni.