Retu 1v.

Meidän Retu-vauva täyttää tänään yhden vuoden, joten ajattelin kirjoittaa pienimuotoisen esittelyn tuosta sydämet sulattavasta höpökuonosta.

Kuten kuvista voi päätellä, Retu on tuollainen höpö kippurahäntä, muttei kuitenkaan täysin puhdas suomenpystykorva. Ulkonäön perusteella näin kyllä yleensä luullaan, mutta tosiaan huolimatta siitä, että ulkonäöllisesti suomenpystykorva on hallitsevassa osassa, on Retussa myös lapinkoiraa ja samojediä. Säkäkorkeutta löytyy reilusti päälle 50 senttimetriä, mikä on enemmän kuin puhtaalla suomenpystykorvalla.

Retun päätyminen meille oli aika onnekas sattuma. Kun muutettiin maalle muutama vuosi takaperin, äiti suostui viimein isäni ja veljeni loputtomiin pyyntöihin koiran ottamisesta, joten nämä ryhtyivät etsimään sopivaa pentua suurin piirtein tasan vuosi sitten. Aikansa etsittyään iskä löysi netistä ilmoituksen pentueesta, johon myös Retu kuului ja otti yhteyttä: pennut oli kuitenkin jo ehditty varata kaikki, mutta jäätiin kuitenkin ns. varasijalle odottelemaan. Vähän myöhemmin vastaan tuli toinen pentue, josta saatiin varattua labradorinnoutajan pentu (näin välihuomautuksena sanottakoon, että ihan mielettömän suloinen tyttö; olin aluksi kyllä aika pettynyt, kun se ei saanutkaan meiltä kotia) ja oltiin jo sovittu hakupäiväkin, kun tuon ensimmäisen pentueen omistaja soitti ja kertoi peruutuksesta! Iskä sitten peruutti tuon labradorinnoutajan pennun ja porukoiden tehtyä maalis-/huhtikuussa päivän reissun pohjoiseen, heidän mukanaan saapui myös tämä nappisilmä!



Mulle Retu on ollut siedätyshoitoa, tapa päästä ylitse lapsuuteen juuret ulottavasta pelosta koiria kohtaan. Alkuun me ei tultu lainkaan toimeen, eikä pystytty olemaan edes samassa huoneessa yhtä aikaa; minä pelkäsin ihan tajuttomasti ja Retu aistittuaan mun pelon, ärhenteli entistä enemmän: räksytti kuin viimeistä päivää, hyppi vasten ja yritti purra, eikä tehnyt samaa kenellekään muulle, ei edes meillä käyneille vieraille. Tästä vaiheesta kuitenkin päästiin pikkuhiljaa yli ja sen jälkeen ollaankin vietetty useita ikmuistoisia hetkiä yhdessä.

Jos Retua pitäisi kuvata lyhesti kolmella vapaavalintaisella sanalla, sanat olisivat ehdottomasti pässi, kettu ja kissa. : D Halutessaan tuo koira kun osaa olla sellainen jukuripää, ettei sitä saa esimerkiksi lenkillä liikahtamaan, jos herra on päättänyt, että tässä nyt nuuhkitaan hetki. Yleensä Retu on tosi kiltti, mutta sillä on sellainen kettuilme, josta tietää, että nyt ovat kehnoudet, kuten portaikon ruuvinkantoja suojaavien muovitappien jyrsiminen, mielessä. Kissavinkeet taas puolestaan tulevat esiin esimerkiksi silloin, kun tullaan illalla kotiin; Retun on pakko saada rapsutuksia ja niitä sitten kerjätäänkin kunnolla kyljessä kiehnäten.

❤
- rapsutukset
- päiväunet
- nakit ja kala
- jäätelö
- uudet lelut - varsinkin sellaiset, jotka on löydetty veljeni vaatekaapista omin luvin

ϟ
- vesi
- ilotulitteet
- katolta yllättäen putoava lumi
- muovipussit ja pahvit, joita tuuli heiluttelee