Lukion viimeinen koeviikko on nyt ohitse, vau. Mieli on tyhjä, mutta niin on takkikin, sillä tämä edeltävä reilu viikko oli raskas koettelemus: neljä preliä ja yksi kurssikoe. Kahdeksikkoa parempia numeroita on tuskin luvassa, mikä hieman harmittaa, kun paremmilla arvosanoilla olisi ollut mahdollisuus korottaa kahden oppiaineen kohdalta päättötodistukseen jääviä arvosanoja, mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, että selvisin viikosta hengissä.
Hengähdystauosta ja edessä olevasta tempoltaan rauhallisemmasta viikosta inspiroituneena otin kameran pitkästä aikaa käteeni ja kävin illalla kuvailemassa auringonlaskun mukanaan tuomia kauniita värisävyjä. Olisin voinut seistä siellä vaikka ikuisuuden, kun ei ollut kovin kylmäkään ja vain katsella tuota eteeni avautuvaa upeaa näkymää kaikessa hiljaisuudessa. Vaikka edessä olevat kirjoitukset ahdistavat, olen iloinen siitä, että osaan vielä tarttua hetkeen ja unohtaa kaikki murheet edes sen pienen hetken verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli kommentoit yli vuorokauden vanhaan tekstiin, älä pelästy, kun kommenttisi ei tulekaan heti näkyviin saatuasi "kommentti lähetetty" -viestin: se ei ole kadonnut tyhjyyteen, vaan odottaa hyväksymistäni.