P.S. I Love You (elokuva)

Spoilaan elokuvaa yhtä paljon kuin esimerkiksi wikipedia pintaraapaisuksi jäävässä artikkelissaan eli hyvin vähän, mutta jos et tahdo kuulla senkään vertaa, älä lue tästä eteenpäin.

P.S. Rakastan sinua Alkuperäinen nimi: P.S. I Love You Valmistuspaikka: Yhdysvallat Ensi-ilta: 2007 Kesto: 126 min. Ohjaus: Richard LaGravenesen Pääosissa: Hilary Swank (Holly), Gerard Butler (Gerry) Genre: Romanttinen draama Elokuva perustuu Cecelia Ahernin samannimiseen romaniin. Juoni tiivistettynä: Holly Kennedyn elämä musertuu täysin, kun hänen irlantilainen aviomiehensä Gerry sairastuu ja kuolee yllättäen. Hautajaisten jälkeen nainen on täysin maassa ja elämänilonsa menettäneenä hän sulkeutuu asuuntoonsa yksin, läheisilleen puhumatta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Holly saa ensimmäisen kirjeen edesmenneeltä mieheltään, joka johdattaa hänet uusien kirjeiden jäljille, muistelemaan heidän yhteistä elämäänsä vielä kerran. Jokainen kirje päättyy sanoihin ”P.S. Rakastan sinua”, josta juontaa juurensa myös elokuvan nimi.

Itse en ole oikein koskaan ollut suuri romanttisten elokuvien ystävä, mutta on pakko myöntää, että tämä yön pimeimpinä tunteina yksin katselemani P.S. I Love You kyllä yllätti positiivisesti. Halusin nähdä jotain yltiöromanttista, jonka rinnalla rakkaus omassa elämässä näyttäisi vain pieneltä pisaralta valtameressä, mutta yltiöromanttisen otsikon alle piiloutuikin mielenkiintoinen selviytymistarina, joka jaksoi yllättää ja itketyttää. Toisaalta olin siis pettynyt, ettei sisältö vastannutkaan ennakko-oletuksiani, mutta sinänsä pettymys jäi hyvin pieneksi, kun elokuva ei ollutkaan sitä, mitä oletin sen olevan, vaan paljon enemmän.

Gerryn kuoleman jälkeen onnittelin kyllä itseäni leffavalinnasta, sillä en todellakaan ollut hakenut elokuvaa, jossa avio-onni loppuisi niin lyhyeen kuin elokuvan pariskunnalla, mutta päätin kuitenkin katsoa elokuvan loppuun, kun muutakaan tekemistä ei ollut, eikä nukkuminenkaan kamalasti huvittanut ja tadaa, sehän veikin täysin mukanaan. Hollyn saadessa ensimmäisen kirjeensä innoistuin elokuvasta tosissani, sillä Gerryn kirjeet johdattivat naisen ulos asunnostaan, tekemään asioita saadakseen seuraavan kirjeen - voiko tällaista suunnitelmaa olla rakastamatta? Gerry on todella hurmaava mies ja elokuvan aikana saa useampaankin otteeseen löytää itsensä "olisipa minullakin tuollainen mies rinnallani"-ajatuksesta. Takaumat toimivat hyvin, eikä juoni ollut täysin "läpihuutojuttu", kliseinen ja ennalta-arvattava langanpätkä, joka alkaa pisteestä A ja mutkia tekemättä päättyy pisteeseen B.

Leffa ei ollut ehkä aivan niitä parhaimpia, joita olen katsellut, mutta kyllä se ainakin tällä hetkellä on lunastanut paikan TOP10-listaltani. Swank ja Butler ovat onnistunut valinta esittämään päähenkilöitä, sillä kemia heidän välillään on käsin kosketeltavaa ja pitää katselijasta kiinni aina ensimmäisestä kohtauksesta ihan viimeiseen. Kerrassaan mielenkiintoinen ja erilainen katseluelämys, aidontuntuinen tarina selviytymisestä, uuden elämän aloittamisesta vastoinkäymisten jälkeen, ja ennen kaikkea ehdottomasti katselemisen arvoinen elokuva.

Katso elokuvan traileri täältä.


Postauksen kuvat ovat minun nappaamiani kuvankaappauksia Netflix-sivustolta.