Huono kuvauspäivä ja maistiainen tulevasta

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
~ vanha suomalainen sananlasku

- tai minun tapauksessani ruohonjuuritasolle makaamaan. Jep, ei mennyt putkeen tämä(kään) kuvailupäivä, vaan blogin ensimmäiset "asukuvat" jäivät jälleen julkaisematta, kun yhteistyö kameran kanssa ei onnistunut ja ainoat onnistuneet otokset koko päivältä ovat luontoaiheisia. Huoh.

Miten te bloggaajat, joilla ei ole käytettävissään omaa hovikuvaajaa, otatte kuvia itsestänne? Ajastuksella kuvan nappaaminen on hirveän työlästä, sillä meidän järjestelmäkameralla ei pysty ottamaan kuin yhden kuvan yhdellä ajastuksella ja itselaukaisinta en omista lainkaan. Alan olla vähän (enkä oikeastaan enää niin vähääkään) kyllästynyt taistelemaan jatkuvasti tuon kameran kanssa, joten vinkkejä saa jakaa!

Tähän loppuun vielä pieni maistiainen siitä, mitä on vielä loppuviikolla luvassa:

Ainakin taivas on kaunis

Lukion viimeinen koeviikko on nyt ohitse, vau. Mieli on tyhjä, mutta niin on takkikin, sillä tämä edeltävä reilu viikko oli raskas koettelemus: neljä preliä ja yksi kurssikoe. Kahdeksikkoa parempia numeroita on tuskin luvassa, mikä hieman harmittaa, kun paremmilla arvosanoilla olisi ollut mahdollisuus korottaa kahden oppiaineen kohdalta päättötodistukseen jääviä arvosanoja, mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, että selvisin viikosta hengissä.

Hengähdystauosta ja edessä olevasta tempoltaan rauhallisemmasta viikosta inspiroituneena otin kameran pitkästä aikaa käteeni ja kävin illalla kuvailemassa auringonlaskun mukanaan tuomia kauniita värisävyjä. Olisin voinut seistä siellä vaikka ikuisuuden, kun ei ollut kovin kylmäkään ja vain katsella tuota eteeni avautuvaa upeaa näkymää kaikessa hiljaisuudessa. Vaikka edessä olevat kirjoitukset ahdistavat, olen iloinen siitä, että osaan vielä tarttua hetkeen ja unohtaa kaikki murheet edes sen pienen hetken verran.